Mainitsin jo avausblogauksessani Kupolin pseudomangakeskustelun. Kyseessä on yksi ajankohtaisimpia aiheita Suomen mangamaailmassa tällä hetkellä, sillä Egmont on kovaa vauhtia tuomassa uusia länsimaisia sarjakuvia suomeen "manga"-nimellä, eli erottamatta niitä lainkaan japanilaisista sarjakuvista. Monet harrastajat haluaisivat kuitenkin tietää, että mikä sarjakuva on "alkuperäistä mangaa" ja mikä "pseudomangaa", eli japanilaisen sarjakuvan valtavirtatyylistä vaikutteita ottanutta sarjakuvaa, jota länsimaalaiset piirtäjät myyvät länsimaalaisille ihmisille.

Pohjimmiltaan ongelma on "manga"-sanan määrittelyssä. Vaikeuksia määrittelyyn tuovat seuraavat seikat:

• Japanin kielen sana manga tarkoittaa kaikkea sarjakuvaa. Suomessa meidän ei ole järkevää käyttää samaa merkitystä, koska meillä on jo sana, "sarjakuva", joka ajaa saman asian.


• Jos japanilaista valtavirtatyyliä muistuttavat sarjakuvat lasketaan mangaksi, tämä viittaa siihen, että "manga" on oma sarjakuvagenrensä.


• Kuitenkin olemme tottuneet ajattelemaan kaikkea japanilaisten piirtämää sarjakuvaa mangana - ja monet japanilaiset sarjakuvat eivät sopisi mangagenreen ulkoasunsa perusteella. Olisimme siis vähän paradoksaalisessa tilanteessa, jossa osa japanilaisten piirtämistä sarjakuvista ei olisi mangaa.


• Korealaisilla on termi "manhwa" ja kiinalaisilla termi "manhua", jotka ovat lähtöisin samasta sanasta kuin "manga" ja pitävät omissa maissaan kyseisen sanan asemaa. Jos manga on tyyligenre, siinä tapauksessa myös korealainen sarjakuva olisi mangaa - ja olen melko varma siitä, että korealaiset eivät tätä arvostaisi.

En tiedä että kuinka moni oikeasti välittää siitä, että saisimme mangan tarkoittamaan jotain fiksua ja selkeää asiaa. Minusta kyseessä on kuitenkin tärkeä tavoite: jos sanan annetaan jäädä kehittymään "luonnollisesti", eli siis kustantajien käsiin, tullaan sitä käyttämään niin usein kuin suinkin mahdollista, koska jo pelkkä sen sanan käyttö myy. Yhdysvalloissa termin on annettu kehittyä luonnollisesti siihen pisteeseen, että jotkut julkaisijat pistävät jo lähes kaiken sarjakuvansa mangaosastonsa alle. He siis ovat päätymässä ensimmäiseksi listaamani tilanteeseen - manga alkoi tarkoittaa pelkästään sarjakuvaa, ja koko sanan merkitys on katoamassa. Nykyisellään suomalaiset kustantajat lupailevat, että meillä ei tuollaiseen tilanteeseen koskaan päädytä - historia vain on täynnä tilanteita, joissa pieniä myönnytyksiä alkavat seurata vain alati isommat sellaiset, enkä ainakaan itse menisi luottamaan kustantajien sanoihin asiassa.

Näen muutaman eri ratkaisun termisotkulle. Huonoin ratkaisu epäilemättä olisi, että alamme käsittää "manga"-sanan epämääräiseksi käsitekasaksi, joka viittaa kaikkeen Japanissa piirrettyyn sarjakuvaan ja kaikkeen Japanin ulkopuolella piirrettyyn sarjakuvaan, joka muistuttaa japanilaista sarjakuvaa, paitsi jos sarjakuva on kiinalaisten tai korealaisten piirtämää tai se on länsimaalaisen piirtämää ja ottanut vaikutteensa yksinomaan Kiinasta tai Koreasta - silloinhan se olisi toki kaiken tasapuolisuuden nimissä manhwaa tai manhuaa.

Siisti, puritaanisempi ratkaisu olisi sanoa, että manga on sarjakuvaa, joka on piirretty kohdeyleisönään japanilaiset. Jos manga määriteltäisiin vain piirtäjän alkuperämaan perusteella, joutuisimme ongelmiin esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa rahakas yhdysvaltalainen firma palkkaa japanilaisen/korealaisen piirtämään oman käsikirjoituksensa pohjalta sarjakuvan, jota voidaan myydä jenkkikuluttajille. Tärkeämpää minusta onkin se, että kenelle sarjakuva piirretään - olemme tottuneet siihen, että manga on kiinnostavaa juuri sen vuoksi, että se heijastelee japanilaisia kulttuurivaikutuksia ja japanilaista maailmankuvaa, ja näitä toki parhaiten näkyy sarjakuvissa jotka on piirretty japanilaisten luettavaksi.

Kolmannen ratkaisun esitti Egmontin Yookai pseudomangaketjussa. Sen mukaan manga on sarjakuvaa, joka on piirretty kohdeyleisönään mangaa lukevat ihmiset. Määritelmä on selkeä ja hilpeän rekursiivinen (eikä välttämättä huonolla tavalla!). Siinä on kyllä omat heikkoutensa; käsitettä on helppo laajentaa niin suureksi kuin kustantaja tarpeelliseksi katsoo, ja nyt manga ei olisi lainkaan samankaltainen merkitykseltään manhwan ja manhuan kanssa. Kokonaisuudessaan ratkaisu olisi kuitenkin menettelevä, ja ainakin antaisi mielekkään ja epäristiriitaisen merkityksen sanalle. Nyt vain fanipiirit tarvitsisivat oikeasti oman sanansa jolla viitata japanilaisille tarkoitettuun sarjakuvaan - tervetuloa julkisuuden valokeilaan, sutku!

Manga ei ole vielä vakiintunut suomalaisena terminä, mutta mangaharrastajien määrän ja julkaisutiheyden kasvaessa se varmasti piakkoin tulee olemaan. Nyt alkaa siis olla viimeinen tilaisuus päättää yleisesti, että mitä "manga" tulee Suomessa tarkoittamaan. Lähdemmekö kustantajien kelkkaan jakamaan mangaleimoja jokaiselle vastaantulevalle isosilmäiselle ja pantsuja vilauttelevalle sarjakuvalle, vai yritämmekö saada myös Egmontin markkinointiosaston tajuamaan, että pidemmän päälle on hyvä, että "manga" ei lipsahda tarkoittamaan kaikkea maan ja taivaan väliltä?